Oikeutta vääryyden keskellä

Harper Lee

Kuin surmaisi satakielen

Kuin surmaisi satakielen on Harper Leen ensimmäinen ja viimeinen romaani. Se ilmestyi vuonna 1960 ja on saanut klassikkokirjan maineen. Amerikkalaiset ovat äänestäneet kyseisen kirjan toiseksi heti Raamatun jälkeen, kun heiltä on kysytty kirjoja jotka ovat muuttaneet heidän elämäänsä.

Kirja sijoittuu rotuvihan aikaiseen 1930-luvun Alabaman kuvitteelliseen kaupunkiin, Maycombiin. Maycomb on vanha ja rauhallinen paikka: jalkakäytävillä kasvaa ruohoa, kenelläkään ei ole kiire minnekään - koska ei ole mitään minne kiirehtiä. Vaikka kaupungissa asuu sekä tumma- että valkoihoisia, niin ennakkoluulot tummaihoisia kohtaan ovat syvään juurtuneita ja heitä halveksitaan.

Kirja kertoo kahdeksanvuotiaasta tytöstä nimeltä Jean Lousie Finch, jonka isä alkaa rotuvihan aikaan puolustaa tummaihoista Tom Robinsonia oikeudessa, jota syytetään valkoihoisen tytön raiskauksesta. Jean Lousie eli Scout on poikamainen tyttö, joka tykkää olla veljensä kanssa kaiket päivät. Scoutin veli, Jeremy Atticus Finch, eli Jem, on pari vuotta vanhempi kuin Scout. Yhdessä he joutuvat moniin ongelmiin sekä saavat uusia ystäviä. Heidän isänsä on Atticus Finch, joka toimii lakimiehenä Maycombissa. Hän ottaa vastaan mahdottomalta kuulostavan tehtävän alkaessaan puolustaa Tom Robinsonia. Finchien perheeseen kuuluu myös keittäjä Calpurnia, joka myös osallistuu lapsien kasvattamiseen, sillä heidän äitinsä on kuollut.

Tarina etenee oikeudenkäynnin avulla. Kirjan alussa kuvataan ensiksi Scoutin ja Jemin elämää koulussa ja sen ulkopuolella ja pikkuhiljaa tarina lähenee koko kaupunkia kiinnostavaan oikeudenkäyntiin. Juonessa on kuitenkin paljon pieniä käänteitä, jotka pitävät kiinnostusta yllä. Oikeudenkäynnin tuomio on arvattavissa sattuneista syistä, mutta lopullinen seuraus on yllättävä. Kirjan lopussa on vielä käänne, joka pistää lukijan haravoimaan viimeiset sivut ajatuksella läpi.

Kirjassa on minäkertoja. Tämän huomaa siitä, että kertoja on päähenkilö eli Scout ja kertoja kertoo yksikön ensimmäisessä persoonassa. Scout kertoo myös tarkasti tapahtumista, joissa hän itse ei ollut paikalla. Kertoja myös näkee ja kuulee asioita, mitkä ovat normaalien aistien ulkopuolella.

Kertoja on mielestäni epäluotettava, sillä Scout on hyvin nuori, eikä vielä oikein tajua kaikkea mitä hänelle sanotaan. Esimerkiksi hänen isää, Atticusta haukutaan useilla eri nimityksillä eikä Scout ymmärrä niitä, vaan joutuu kysymään niiden merkitystä isältään. 

Kertoja tulee hyvin näkyville kirjassa ja tämän havaitsee useasta eri kohdasta: Scout kuvaa tapahtumapaikkoja hyvin yksityiskohtaisesti, hän nimeää useita eri henkilöitä, hän määrittelee henkilöiden luonteita ja hän tutkii mitä ihmiset ajattelevat muttei sano.

Koska kirjassa on lapsikertoja, niin esille tuodaan pienen lapsen viattomuus sekä epätietoisuus. Pieni lapsi ei kykene ymmärtämään pahuutta ja ilkeyttä, ja tämä tuodaankin upeasti esille tässä klassikkokirjassa. 

Auki revitty päästäinen

V.S. Luoma-Aho

Ruumiita

Poesia

2009

Luoma-Ahon runokokoelma rakentuu n.30 erillisestä runosta, jotka on jaettu erillisiin osiin. Ensimmäisten osioiden runot ovat helposti luettavissa ja niissä on jonkinlainen ajatus mukana, kuten heti ensimmäisessä runossa: ”Jos ihmisen kasvoille istahtaa perhonen, on hän kuollut tai unessa”. Loppua kohden runojen kieliasu menee vaikealukuiseksi, sillä Luoma-Aho on säästellyt pilkuissa sekä pisteissä. Tämän takia loppuosan runoja ei voi oikein ymmärtää, esimerkiksi ”Erinäisiä huonekaluja raahataan erinäisissä liikesarjoissa kuin tanssivassa tilassa pyörivää kivipatsasta kuten erilaisia henkilöhahmoja sijoitellaan suhteessa lavasteisiin ja yleisön varjoa uhmaava kolmiulotteinen laastipatsas ja mustavalkoisia paperikukkia origameja kurkia”.

Kokoelmasta ei löydy runoille tyypillisiä piirteitä, kuten riimejä tai konsonansseja. Sen sijaan useimmat ovat proosarunoja ja runot etenevät selkeästi. Runoissa asiat esitetään suoraan, niin kuin kokoelman nimestä voikin jo päätellä, ” Oletko nähnyt kuolleita koiria? Niihin tottuu, ne ovat lihaa. Ajattele auki revitty päästäinen, mutta enemmän sotkua”, on erinomainen esimerkki tästä.

Varsinaista teemaa kokoelmassa ei ole, mutta voi päätellä, että se käsittelisi elämän vaiheita tai kuolemaa. Tämän saa selville, kun vertailee alku- ja loppupuolen runoja; alussa teksti on sujuvaa kuin nuorella henkilöllä mutta iän karttuessa ja loppua saavuttaessa teksti alkaa puuroutua ja muuttua epäselväksi, jäljelle jää vain ruumis.

Kokoelmasta tekee mainion sen erilaisuus ja vaihtelevuus: runoissa ei käytetä ikivanhaa alkusointua tai tuttuja loppusointuja. Tekstin muuttuvuus selkeästä epäselväksi pitää lukijan hereillä ja pakottaa miettimään lukemaansa.

http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/vs-luoma-aho-ruumiita/829006

http://www.kiiltomato.net/v-s-luoma-aho-ruumiita/                                             

Lauluruno

Tarinoita lähiöistä Helsingin, on asioita mitkä vois olla paremmin.

No mikä tääl on sairast? No Kontula!

Pikkuporvarit näkee istun ikkunan ääres suunnittelen protestii.

Auringonlasku horisontissa pidättelee mun raivoo, huomen kaikki muuttuu.

Raha on enää muisto, rakkaus vain puuttuu.

Elä aatteidesi puolesta.

Sanomalehtiruno

MM-kisojen ottelu Youtubessa koska tekninen kämmi korjattu päästä ilmaiseksi

Minä-sinä runo

Jos minä olen epätoivo, oletko sinä pelastus.
Jos sinä olet ruoka, olenko minä kurniva maha.
Ole sinä taivaallinen, niin minä olen kiitollinen.
Jos minä olen treenaaja, oletko sinä proteiini.

Anagrammi nimestä

nainen piispojen

Haiku

mulla on nälkä
menen keittiöön syömään
ruokaa ei löydy