V.S. Luoma-Aho
Ruumiita
Poesia
2009
Luoma-Ahon
runokokoelma rakentuu n.30 erillisestä runosta, jotka on jaettu erillisiin
osiin. Ensimmäisten osioiden runot ovat helposti luettavissa ja niissä on
jonkinlainen ajatus mukana, kuten heti ensimmäisessä runossa: ”Jos ihmisen
kasvoille istahtaa perhonen, on hän kuollut tai unessa”. Loppua kohden runojen
kieliasu menee vaikealukuiseksi, sillä Luoma-Aho on säästellyt pilkuissa sekä
pisteissä. Tämän takia loppuosan runoja ei voi oikein ymmärtää, esimerkiksi ”Erinäisiä
huonekaluja raahataan erinäisissä liikesarjoissa kuin tanssivassa tilassa
pyörivää kivipatsasta kuten erilaisia henkilöhahmoja sijoitellaan suhteessa
lavasteisiin ja yleisön varjoa uhmaava kolmiulotteinen laastipatsas ja
mustavalkoisia paperikukkia origameja kurkia”.
Kokoelmasta
ei löydy runoille tyypillisiä piirteitä, kuten riimejä tai konsonansseja. Sen
sijaan useimmat ovat proosarunoja ja runot etenevät selkeästi. Runoissa asiat
esitetään suoraan, niin kuin kokoelman nimestä voikin jo päätellä, ” Oletko
nähnyt kuolleita koiria? Niihin tottuu, ne ovat lihaa. Ajattele auki revitty
päästäinen, mutta enemmän sotkua”, on erinomainen esimerkki tästä.
Varsinaista
teemaa kokoelmassa ei ole, mutta voi päätellä, että se käsittelisi elämän
vaiheita tai kuolemaa. Tämän saa selville, kun vertailee alku- ja loppupuolen
runoja; alussa teksti on sujuvaa kuin nuorella henkilöllä mutta iän karttuessa
ja loppua saavuttaessa teksti alkaa puuroutua ja muuttua epäselväksi, jäljelle
jää vain ruumis.
Kokoelmasta tekee mainion sen erilaisuus ja
vaihtelevuus: runoissa ei käytetä ikivanhaa alkusointua tai tuttuja
loppusointuja. Tekstin muuttuvuus selkeästä epäselväksi pitää lukijan hereillä
ja pakottaa miettimään lukemaansa.
Lähdet liikkeelle hyvin. Miksi pysähdyt kesken matkan? Tarkempi Ruumiiden avaus on nyt tarpeen. Ota patologin ote ja syvennä käsittelyä.
VastaaPoista